tiistai 1. lokakuuta 2013

Jalkarannan ala-aste

 Varmasti monet meistä, jotka lauloimme aakkosia tuiki tuiki tähtösen säveleen tuhannetta kertaa, ajattelimme tuolloin -tulisipa jostakin iso kone ja murskaisi tämän betonibrutalismiä ja insinöörityön vitsausta edustavan elementtilaatikon maan tasalle. Silloin se kaikki oli vain turhaa toivetta. Nyt kolutessani opinahjoni raunioita joudun myöntämään, että on täysin käsittämätöntä, kuinka vuonna -75 valmistunut koulu on  nyt jo purkukunnossa. Eikä kyseessä ole edes mikään pelkkä poikkeustapaus, vaan on lajemmaltikkin tunnettu ja tunnustettu trendi, kuinka 70-luvulla rakennettujen koulujen elinkaari on kohdannut päätepysäkin. Sen enempää ottamatta kantaa siihen, mikä tässä kaikessa tragediassa on huonon rakentamisen osuutta ja mikä huonon kuntatalouden takia laiminlyötyjen peruskorjausten ja kunnossapitotoimien puutteen syytä. Tyydyn lakonisesti toeteamaan vain -Loppu on vääjäämätön.








Päivän polttavat puheenaiheet, eivät näemmä ole saaneet mitään uutta syvyyttä aikain saatossa.




Näkymä ATK-luokasta liikuntasaliin.